Ja paperiunikko palaa...
El�m�. Jakautuva. Jatkuva. Uusiutuva. Sanoinkuvaamaton. Lahja. Ihmetys. Korvaamaton. Oppi. Tie. Aika. Kokoillan elokuva. El�m� ja kuolema. Valo ja pimeys. Onni ja ep�onni. P�iv� ja y�. Mies ja nainen. Tasapaino, vankkumaton sellainen. J�rkkym�t�n vastavuoroisuus.
Mist� el�m� koostuu? Ihmisen tarve luokitella, lokeroida, j�rjest��, selitt��, pohtia, pett��, ihmetell�, v��rink�sitt��, yliarvioida, aliarvioida, kyll�sty�, tylsisty�, kummastella, ideoida, ajatella, korvata, tungeksia, mielistell�, elehti�, suojella, t�rvell�, ehti�, muistella, maistella, uhkailla, palvoa, sy�d�, kaunistella, valehdella, unohdella, ratkaista, p��tt��, sinutella, erehty�, turhautua, nukkua, luoda, sis�ist��, omistaa, raiskata, polttaa, tappaa, kiduttaa, viilt��, sahata, leikata, nauraa, kieri�, tanssia, juosta, paeta, katsella, k��nt��, ymm�rt��, yritt��, edisty�, kasvaa, siivota, rukoilla, tuomita, iloita, riimitell�, mukauttaa, sis�ist��, torjua, ostaa, ponnistella, nauttia, ep�ill�, ahdistua, viisastella, ujostella, perustella, p�te�, kilpailla, masentua, arastella, j�nist��, kopioida, kadehtia, pel�t�, arvioida, arvostella, verrata, kolistella, komennella, rakastella, saivarrella, juoda kahvia, kuunnella, aistia, ennustaa, juonia, harhauttaa, ik�v�id�, erehty�, oppia, vihata, luulla tiet�v�ns� ja olla siit� varma, j�rjest�� j�rjest��n ehe�� kokonaisuutta! J�rjestys! Ep�j�rjestys! En ymm�rr� sinua, eth�n sin�k��n minua? Kaikki on hyvin ja el�m� jatkuu vaikka sille ei antaisi lupaa. Ja aika kuluu vaikka siit� tarraisi kiinni. Yritt�isi hidastaa, jarruttaa, vaimentaa kellon tikityst�. Mutta tahdon vain rakastaa, mutten osaa varastaa!! Ja miksi emme saisi pisteit� kaikista hyvist� teoistamme? Aivan, inhimillisyyspisteit�! Ja pisteill� saisi ostettua rakkautta! Ja voitaisiin huutokaupata palveluksia! Ja... ja... myyd� sieluja!... pilkkahinnalla, tietysti. Todellakin loistava idea minun t�ydellisest� maailmankuvastani...
Teko ja seuraamus. Maailma on kuin ihmisruumis, t�ydellinen koneisto. Ihmisruumiin keskus on syd�n, mik� on maailman? Mik� pit�� maailman koossa? Jatkuvuus? Rakkaus? El�m� on sarja ratkaisuja, jotka viev�t eteenp�in. On teht�v� niin paljon p��t�ksi�, joiden lopputuloksesta v�lill� ei edes ole tietoinen. Ehk� n�m� ratkaisut ovat niist� juuri parhaita. Tai sitten eiv�t. Sattumankaupalla voi tapahtua kaikkea ihanaa, kuten my�s paljon pahaa. Siksi t�m� onkin niin pelottava paikka, t�m� maailma, kun lopulta ei voi olla varma oikeastaan yht��n mist��n.
Loppujen lopuksi jokainen on yksin itsens� kanssa. Kuka on se, joka ymm�rt��? Kuka on se, jota rakastaa? Kuka on se, joka seuraa kaikkialle? Kuka on se, joka suojelee? Kuka on se, jonka joka sana on jumalan sana? Kuka on se, jota uskot, jonka silmill� n�et? Sin� itse. Voiko asiaa selvemmin en�� ilmaista. Ihminen on oma herransa, niin kauan kuin h�n ajattelee, joka tekee taas h�nest� olevaisen. Ja onko ihminen ainoa aito asia t�ss� maailmassa? Itseni olemassa olon tiedostan, mutten tied� varmasti, ovatko muut olemassa. Siksi onkin katsottava maailmaa vain omasta n�k�kulmastaan, mutta kunnioitettava my�s toisten tapoja katsella maailmaa. Ja onhan se todettu, ett� sen mink� muille annat, saat takaisin jossain vaiheessa el�m��si. Sit� sanotaan, ett� mink� taakseen j�tt��, sen edest��n l�yt��. Jokaisella vastaantulijalla on oma t�ydennyksens� omaan tarinaasi. Kukaan ei ole turhaan ollut kuvioissa. En usko, ett� pystyisin ymm�rt�m��n toista ihmist� t�ysin, ellen olisi itse kokenut vastaavaa omassa el�m�ss�ni. On turha menn� puhumaan toiselle ymm�rryksest�, ellei kykene sis�istym��n toisen tilanteeseen.
Uskon, ett� jokaisella tulisi olla oman ajatuksen vapaus. Ihmisen tulisi ep�ill� kaikkea ymp�rill��n, sill� h�n on itse se ainoa, johon voi luottaa t�ysin. Mutta on my�s pystytt�v� arvioimaan ja ep�ilem��n omia uskomuksiaan. On my�s hyv� pysty� tarkastelemaan asioita eri n�k�kulmista, eik� vain yhdest�, eli omasta. On my�s opittava ottamaan itse asioista selv��, eik� tartuttava l�himp��n k�yteen mik� on saatavilla. Kenenk��n ei tulisi tuputtaa toisille uskomuksiaan. Kukaan ei ole yhden ainoan perimm�isen totuuden hallitsija.
Voihan asiaa katsella silt�kin kantilta, ett� Jumala on ollut olemassa, mutta ihminen on syrj�ytt�nyt h�net valtaistuimeltaan koneillaan ja ottanut jumalan paikan. Silloin kun Jumala oli, ihmiset uskoivat hyv�n voimaan. Nyky��n ollaan kyynisi�, v�kivalta on viihdett� ja lapset kasvavat tv:n ��ress�. Jumalan ei tarvitse olla yliluonnollinen voima, johon ihmisill� ei ole otetta. Jumalan voi k�sitt�� my�s ihmisen vilpitt�m�n� uskona hyv��n ja siihen, ett� oikeus tapahtuu ja paha saa palkkansa. Mutta v�lill� ihminen ei tunnu ymm�rt�v�n, ett� h�n on itse aiheuttanut sen, mink� joutuu kohtaamaan. Yritt��k� ihminen hallita hyv�� ja pahaa v��rin keinoin? Mit� tapahtuu, kun ihmiselle annetaan liian suuri valta? Se my�s tekee ihmisen s��litt�v�ksi, koska se pyrkii t�ydellisyyteen ymm�rt�m�tt� kuinka ainutlaatuinen on kaikkine puuttuvine palasineen, puutteineen. Ihmisell� on tarve tavoitella sit� t�ydellist� kuvaa ihmisest�, johon kukaan ei kuitenkaan yll�. Erilaisuus on rikkaus ja sit� pit�isi tuoda esille, ei piilotella. Emmeh�n me ole samasta muotista.
Ja se, ett� virheit� tehdess��n ihminen sanoo verukkeekseen oman ihmisyytens�... "Olen vain ihminen." Eih�n kukaan p��se eteenp�in latomalla itsest��nselvyyksi�. "Minut on altistettu pahalle ahdistamalla nurkkaan ja Maailma on tehnyt minusta t�llaisen... ja blah blah!" N�inh�n se kielt�m�tt� on, mutta jokaisella on valta valita. Valta valita oman tiens� suunta ja ohessa edist�� tahi hidastaa muiden kulkua. Joku aina joutuu k�rsim��n. Toisen onni on taas toisen ep�onni, kuten jotkut toteavat.
Mik� sitten ajaa ihmisen pahaan? Eik�s yleens� paha tapahdu jonkun asia nnimiss�? T�ll�inh�n ihminen ei tunne olevansa vastuussa teostaan ja voi jopa hyv�ll� omatunnolla suorittaa laiminly�nti� jotakuta toista kohtaan. Silloin kun teolla on jokin hyv�ksi katsottu syy, hyv�n ja pahan raja saattaa h�m�rty�. Hyv�n varjossa pesiik� paha? Moni meille t�rke� asia saa taistelemaan puolestaan. En uskaltaisi menn� arvuuttelemaan, kuinka paljon Jumalan nimeen on tehty v��ryytt�. Ja rakkauden.
Tottahan on, ettemme pysty v�ltt�m�tt� vaikuttamaan ymp�rill�mme tapahtuvaan v��ryyteen, mutta jos haluamme maailmasta edes hieman paremman paikan, voimme toteuttaa parannusta vaikka sitten vain pienemm�ss� mittakaavassa eli l�hiymp�rist�ss�mme. Ja jos ei muuta, niin pyrimem tekem��n maailmasta paremman paikan vain itsellemme. Sill� tavoin voimme vaikuttaa my�s l�hipiiriimme ja antaa tulevalle j�lkikasvullekin edes hieman puhtaamman ilman hengitt��.
Ent� kuolema sitten...? Se lopettaa tylysti itse kunkin el�m�nkaaren. Se kertoo ettei el�m� ole itsest��nselvyys. Olen sangen pahoillani heid�n puolestaan, jotka vasta kuollessaan ymm�rt�v�t todella kuolevansa. "Momento mori!" Siis muistathan, ett� kuolet... K�sitys taivaasta ja helvetist� on hupsu ja toisaalta tuomitsijoiden maailma. Uskon, ett� kaikki j�� t�m�n maailman puolelle, ettei j�� mit��n velkoja. Me mietimme liikaa, mit� tapahtuu kuoleman j�lkeen. Miksi emme ota j�rke� k�teen ja muistele, mit� olimme ennen syntym��mme...? L�ytyyk� muistikuvia...? Me emme muista, koska luultavimmin meid�n ei kuulukaan muistaa ja eih�n edes ole mit� muistaa. Ehkei meid�n ole tarkoitus tiet�� sit�k��n, minne on matka t�m�n reissun j�lkeen. Ja sanon, ett� mit� on sen v�li�? Eik� meid�n tulisi ottaa yksi asia kerrallaan? Kaikkihan tapahtuu aikanaan. Tuskin pystyisimme nielem��n porsasta enne kuin se on teurastettu, pilkottu, paistettu ja aseteltu kauniisti lautaselle sy�t�v�ksi. T�ss� tapauksessa meid�n tulisi itse viel� tehd� kaikki ty�, jotta osaisimme arvostaa ja jotta ateriastamme riitt�isi j�lkikasvullekin. :) Miten siis ratkaisisimme el�m�n tarkoituksen el�m�tt�? Miten voisimme tiet�� kuolemasta ennen kuolemaa? Kuten olen useasti joutunut toteamaan, maltti todellakin on valttia.
Uskon, ett� rakkaus on el�m�n ydin, sill� jokainenhan meist� etsii sit� syd�mess��n muodossa tai toisessa. Hyv� ja paha kulkevat k�sikk�in. Siin� vaiheessa kun alkaa miettim��n oman el�m�ns� tarkoitusta, on syyt� mietti� sit�, mink� vuoksi el�� ja mink� puolesta on valmis kuolemaan. Ehk� yksi niist� on juuri se el�m�n jatkaminen. Kun kuolen, j��n el�m��n j�lkel�isiss�ni. Onhan sekin n�hty, ett� se kaikki mit� vanhempasi ovat sinulle el�m�st� opettaneet, ovat osoittautuneet todeksi, vaikka sitten kantap��nkin kautta... Vanhat sanonnat kaikessa totuudessaan j��v�tkin usein huomioitta. Tieto kulkee j�lkel�isiss�. Itse opin asiat aina vaikeinta kautta ja ehk� niin onkin paras. Ja ehk� se, joka tekee enemm�n virheit�, oppii nopeammin kuin muut. :/ Virheist� opitaan... Olenhan oman el�m�ni oppilas.
Tie
Kukin kulkee omaa tiet�ns�. Alussa tulee seuratuksi vanhempien jalanj�lki�, mutta jo varhain oma polku haarautuu ja muuttuu tieksi. Jokainen askel eteenp�in on l�hemp�n� tien p��t�. Joku pelokas k�ytt�� oikopolkua ja toinen taas ajautuu harhailemaan edes haluamatta n�hd� eteens�. Kukin n�kee tosin vain rajatusti tiet�ns�... Itsell�ni on huono kaukon�k�. Siksi varmaankin olen niin huono suunnittelemaan... :)
Jokaisella on tietysti yrityst� kulkea siihen suuntaan miss� tie on v�hiten kuoppainen. Siis pyrkimys saada mahdollisimman v�h�n arpia.
Kaikki silti lopulta p��tyv�t samaan p��m��r��n, vaikka mihin p�in kulkisivat. Maisemat ovat kullakin erilaiset, mutta kukin k�y takuuvarmasti l�pi v�symyksen, kylmyyden, pimeyden, valon kauneuden ja vasta- sek� my�t�tuulen, mutta eri muodoissa ja eri kohdissa kulkuansa. Toisten tiet kohtaavat ja he jatkavat matkaansa yhdess�. Pyrkimys on kova el�m��n onnellisena, niin ett� t�rke�t asiat ymp�r�iv�t itse��n. Joskus saattaa eksy� tielt�, jolloin toisen suunnanvaisto voi olla tarpeen. Alam�kien j�lkeen osaa odottaa yl�m�ki� ja sateen j�lkeen poutaa.
Ja eih�n kukaan voi olla katsomatta tai edes hieman vilkuilemasta taivaalle. Mik� on se taivas kaiken yl�puolella? Ja mik� on maa jalkojeni alla? Ne ovat ��rip��t. Otat v�h�n ylh��lt� ja hieman alhaalta ja sijoitut kaiken sen v�liin. Onko ihminen silloin taivaan ja maan v�limuoto? Tie merkitsee tasapainoa. Henki ja ruumis. Taivas ja maa. N�et vain rajatusti taivasta, mutta sen takana on ��rett�myys. Niin on my�s sielu, sill� et koskaan tunne liikaa itse�si. Ruumis ja maallinen on ulottuvilla, mutta ne ovat paikka miss� el��. Ajatusten asuinsija. Jalkasi ovat aina maan pinnalla. Mutta pilvet liikkuvat, tuuli puhaltaa eri suunnista ja kulkiessasi eteenp�in tieto muuttuu ja kehittyy. P��m��r�st� et voi olla varma. Suuntaat vain kulkuasi sinnep�in, miss� n�ytt�� avarimmalta. Ja joka askelmasta t�ytyy osata ottaa vastuu. Taaksep�in on my�s turha j��d� kuikuilemaan. Perill� tied�t olevasi vasta kun olet sinne saapunut. Loogista? Niin... Siit� ei tulisi olla ep�ilyst�. Siis siit�, milloin on tiens� p��ss�.
Toivon, ett� olen tehnyt itsest�ni edes jonkin sortin selvyyden, sill� olen suht hajanainen olento. Tied�n sen ja muut tiet�v�t sen. Tied�n my�s, ettei t�ss� ole toki kaikkea, mit� minusta l�htee, mutta en koskaan ole taitanutkaan suuria kokonaisuuksia. Siksi t�m� on t�llaista silpottua s�ss�� :]. Ja koskaanhan ei tunne itse��n tarpeeksi hyvin, ett� voisi olla luettavissa kannesta kanteen. Seh�n se vasta tyls�� olisi, eik� vain?
takapakkia, kitoooos!