|
Ilo Surusta. Suru ilosta. Ilo hulluudesta. Hulluus surusta. Suru purkissa. Purkki tallessa. Surun P�iv�kirja 01.03.2001 "T�n��n oli hyv� p�iv�. Ei turhia puheita, ei ik�vi� katseita eik� my�sk��n liikaa typeryyksi� kuuleville korvilleni. Lupauduin t�n��n my�s melko hullun suunnitelman p��piruksi. Onneksi en miettinyt asiaa sen enemp��, sill� olisin varmaankin torjunut koko ajatuksen. Ja lupaus on lupaus. Kaikenlaiseen sit� erehtyy nokkansa ty�nt�m��n. Ja minultahan t�m� vain on pois... Ja voidaanhan leikki�, etten ole olemassa. Ett� olen vain Essin mielikuvituksen tuote ja te uskotte sen ep�r�im�tt�. Ett� Essi paljastaisi tuntemuksiaan typer�n naamion takana. Ei... ei Essi olisi niin uskottava. H�n kiitti minua tuosta kommentista. :) Ihan hassu tytt� se. Tunnemme toisemme tarpeeksi hyvin, ettei meid�n edes tarvitse n�hd� toistemme kasvoja, jotta tiet�isimme milt� toisesta tuntuu. Me olemme yksi ja silti eri ihminen. Me t�ydenn�mme toisiamme ja olemme silti kriittisi� toisillemme. Kaikki eroavaisuutemme muodostavat t�ydellisyyden. Me rakastamme rajojamme, sill� ne ylitt�m�ll� p��semme toista yh� l�hemm�ksi. T�h�nk� me kaikki lopulta pyrimme...? L�yt�m��n omia puutteitaan t�ydent�v�n ihmisen? Joillekin se on vaikeaa, sill� ensin on opittava tuntemaan itsens�, jotta voisi t�t� puuttuvaa osasta etsi�. I�nikuista j�rjest�misen halua kaikki. Miten mahtanee tuo onnistua, kun aina joku muu luulee tiet�v�ns� paremmin... Ylimielisyys on vahingollista, vahinko on sattumaa, sattumankaupalla syntyy hulluutta ja hulluus on luovuutta? On hienoa, ett� pystymme k��nt�m��n merkitykset p��laelleen. Pystymme hy�dynt�m��n sen, mist� my�s k�rsimme. K�tev��. T�m� kaikki on silkkaa hulluutta ja h�m�yst�. Me etsimme sokeasti sit� yhdist�v�� tekij��. Mutta voisiko se olla se, mit� me kaikki juuri teemme? Jos tiet�isimme kaiken maailmasta, mit� k�ytt�� sille en�� olisi? Tapamme mukaan heit�mme menem��n asiat, joista olemme jo hy�tyneet. Miksi t�m� olisi poikkeus? Ja jos tiet�isimme kaiken, mihin tarvitsisimme mielikuvitusta?" 13.03.2001 "Kovin oudon kumpuilevasti etenev�t p�iv�t. Ihan eris�vyisi� ovat kuin ennen. On kiintoisaa huomata, miten heikko lopulta on kaikessa suhteessa, vaikka yleinen k�sitys itsest� on voimakkaampi kuin mit� todellisuuteen her�tess��n sen huomaa olevan. Sit� n�kee itsens� aina hieman korkeammalla kuin muut. Ylimielisyys on tauti, josta tulee parantua! Ja pyh... ;) Ihmiset, kuvailkaa minulle mit� rakkaus on?! Se voi olla hyvinkin sit� tai t�t�, mutta ei koskaan sivuutettavaa. Eik� olisikin kaunis ajatus kuvitella se valona, joka heijastaa ihmisen pime�n puolen varjona sein�lle ja saa h�nest� esille t�m�n kaiken hyv�n...? Hmm... kaikenlaista... muttei kuitenkaan tarpeeksi." 11.04.2001 "Suru on nyt tosissaan suruissaan. Surun kaikki energia menee suremiseen siit�, ett� mik��n hyv� ei synny ilman paineita, vaikka h�n tiet�� voivansa olla v��r�ss�kin, muttei juuri nyt voi uskoa muuta." poies |