|
Neitseellinen sielu Kaiken alku on kaiken loppu tyhjyys t�ydempi kuin mik��n muu kun yksik��n sana ei merkitse mit��n olen el�ess�ni kuollut, uusiutunut Olematta paikalla ruumiini liikkuu mieleni vapisee kykenem�tt�myytt� silm�ni tuntevat ��riviivat eiv�t hahmoa niiden sis�ll� Kohdistan katseeni pisteeseen ymp�rilt� kaikki saan katoamaan vain min� ja sen raskas olemus kannamme kaikkea maailmaa Hetken olen korkealla aineen ulottumattomissa sitten sy�ksyn kuin kivi alas maan vetovoimaa vastustamatta Kaikki on tyhj��, ei sit�k��n sen kuolema antoi ymm�rt�� me olemme vain kaava sovitettuna somaan ulkokuoreen Kuullaksemme hiljaisuuden etsimme sit� toisaalta kunnes lopulta p��dymme itseemme kummastellen kulunutta aikaa Mieleni haasteena painavin m��ritelm�n� tuhoon tuomittu tapellen itse itse��n vastaan koskaan todella voittamatta takaisin |