El�m�n nimet�n kaava olen min� [tyhj� ilma kannattelee meit�]

Tyhj�� ilmaa sormien v�list�
valuu kovalle maalle tuntemattomalle
jolla seison k�velen hoipertelen
v�sym�tt�m�sti seuranani t�hdet
ne koristeet joita kukaan ei yll� riisumaan
taivaankannen rosoiselta pinnalta
joka silti monesti on jo puhkottu
l�vistetty ihmisen turhuuden nimess�
turmeltu kaikkien silmien edess�
ne ovat n�hneet ikuisuuden tuon hulluuden
jota en pysty siivil�n l�pi valuttamaan
ne i�iset taivaan asukit heijastuvat silmist�ni
siis keskit�n maailmani hajoavan maan pinnalle
se pit�� minusta kiinni, ei anna my�ten
ei se kerro salaisuuttaan, pitk�� tarinaansa
ei osoita oikeaa ovea, niit� ollessa lukuisia
el�m� jatkaa vain kaavaansa, josta todisteena
el�n n�ytelm�ss�, jonka k�sikirjoitusta en tunne


takaisin