|
Olit vain ohikulkija [en niele totuuttasi] Minua ei pelota totuutesi veteen liu'utettava tabletti jonka parantavasta voimasta saarnaat heille jotka maailma pahallansa altisti sinun kauniisiin kasvoihisi rakastumaan Ymm�rr�t maailmaa, jota pidit vain omanasi mutta et tuntenut saavasi palkaa hyvyydest� johon kerran uskoit kuin veteen heijastavaan se upotti sinut pyrkiess�si yh� syvemm�lle nyt pinnistelet pit��ksesi p��si veden pinnalla Naurat muille ja heid�n sanoilleen mutta itse�si et pysty silmiin katsomaan sen sijaan turmelet muiden kasvot omiasi kun et uskalla paljastaa sitten sanot olevasi puhdas kuin sade Toivot ehk� veden huuhtovan valheiden merkit niilt� kasvoilta, jotka huutavat arvista olet kasvanut tunnottomaksi syd�njuuriasi my�ten ja toivot k�velev�si viel� pelastajaasi vastaan vaan miten silloin osaat sen tunnistaa? takaisin |