|
Hengit�n sinua [tunnottomat jalat marssivat eteenp�in] Valo ilman leikkaava pyyhkii kasvosi j�tt�en taakseen pime�n kahlitsevat ��riviivat joiden virheet�nt� muotoa ei voi rikkoa Muistelen kasvojesi piirteit� k�sill�ni tunnustelen ilmaa siin� kohdassa oli ennen t�htien summa ja paljon muuta ihanaakin Mietin milt� ilma mahtoi tuntua synnytty�si oliko se hivenen l�mpim�mpi vai tuntuiko se iholla yht� pehme�n� kuin sin� joskus silloin Nimesi kieleni p��ll� voi tunnottomia jalkojani en jaksa en�� vaeltaa sill� joka askel on poisp�in yh� kauemmas sinusta Vaikka maailman kaikki tuulet puhaltaisivat luoksesi tied�n paikkani ja k�rsin se on muualla kuin syd�mess�si takaisin |