|
pahan alku [edess�si vain toiset ajan kuluttamat kasvot] pikkutytt� polkee maata sanoen, oksennat jos sy�t minut sukii hiuksiansa ja hymyilee hauraan kuoren silmilt�ns� aukaisee pala sinist� taivasta tuulen mukana eteesi avautuu ennen kuin se ehtii kadota k��nn�t selk�si kerrot mieless�si sadun loppuun se mit� pakenit kauan el�tt�� itse��n koko ajan siit� tytt� on muistutuksena ajan tappavan olemuksena tiet�m�tt��n tulevasta maailmansa rauhan rikkovasta kaiken tuntemansa kauniin pahasta k��nt�puolesta takaisin |