|
Aika [vasara] Viisari kellon kiert�� keskustaa silm�ni rakastavat sen loputonta k�ynti� jota on minua varten vain ohikiit�v� hetki Aamun koittaessa n�en huomisen valosta varjon luomisen min� j�t�n sen kuvan hetkellisen vain syd�mess�ni tunne se pysyy Viime minuutit juoksevat kiirehtien tasatunteja kohden Ly�v�tk� kellot minulle vai ovatko tien p��ss� toiset ajan kuluttamat kasvot? Kello kahtatoista ly� yh� uudestaan ei el�m�� ennen, ei j�lkeen Sen kerta kerralta voimistuva loputon k�ynti muistuttaa omasta pienuudestani takaisin |